Lisää sivistynyttä hulvattomuutta! toivoi emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä

“Minua riemastuttaa, mitä minä täällä Foibekartanolla nyt näen!” aloitti geriatrian erikoislääkäri, yleislääketieteen emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä Foibe Akatemian luentonsa. “Täällähän näyttää olevan elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä!”

Sirkka-Liisa Kivelä tuli Foibe Akatemiaan puhumaan psyykkisestä vanhenemisesta. Hänen ajatuksiaan on inspiroinut etenkin ruotsalainen vanhuudentutkija Lars Tornstam.

Kivelän mukaan vanhenemista kuvattiin Suomessa vielä 1980-luvulla synkällä tavalla. Mutta kun hän törmäsi ruotsalaisiin ja yhdysvaltalaisiin tutkimuksiin, hän löysi uudenlaisen näkökulman. Näiden tutkimusten mukaan psyykkinen vanheneminen saa ihmisen kukkimaan. Se nostaa ihmisen uudelle luovuuden ja tietämisen tasolle. Vanheneminen on syvällinen kehitys- ja kasvuprosessi.

Kivelä päätti tutkia asiaa enemmän ja kirjoitti lopulta kirjan Vanha löytää itsensä ja maailman (2023).

Lisää sivistynyttä hulvattomuutta

Kivelä muistutti yleisölle, että fyysinen vanheneminen kertoo ikääntyneestä ihmisestä vain osan.

“Kun nuori ihminen kohtaa fyysiseltä iältään heikentyneen ihmisen, hän voi luulla, että vanheneminen on pelkkää kykyjen menettämistä: liikutaan huonosti ja seistään kumarassa. Mutta ihmisessä on paljon muutakin”, Kivelä sanoi. Hän määritteli, että 75 vuoden rajapyykki on nuoruuden vanhuus ja vanhuuden nuoruus.

Kun ihminen vanhenee, hän alkaa etsiä itseään. Hän kysyy: kuka minä olen? MIkä minun elämäni merkitys on ollut? Kenelle minä olen ollut tärkeä? Kuinka merkityksellinen olen ollut elämänketjussa. Nämä ovat vanhenemisen olennaisia kysymyksiä.

Kivelän mukaan oman paikan ja merkityksen etsimisestä saa palkkioksi täydellisen vapauden olla oma itsensä. Myös mielikuvitus laajenee. Vanhenemisesta alkaa uudenlaisen luovuuden kausi.

“Vanhetessa mielikuvitus kehittyy samankaltaiseksi kuin se oli lapsena, vaikka kyse ei olekaan lapsellisuudesta”, Kivelä sanoi.

Hän kutsuu sitä sivistyneeksi hulvattomuudeksi.

Elämä on mysteeri

Muistojen merkitys kasvaa vanhetessa. Ihmisen ei tarvitse edes istua muistelemaan, koska muistot vain tulvivat mieleen. Muistojen avulla rakennamme kuvan itsestämme. Piirrämme kuvan siitä, keitä me olemme.

“Oman kuvan piirtyminen on tärkeää mielenterveyden näkökulmasta”, Kivelä sanoi.

Muistot ovat tärkeitä myös siksi, että niiden avulla voi viedä eteenpäin Suomen historiaa. Se on tärkeä, ellei Kivelän mukaan jopa yksi ikääntyvien ihmisten tärkeimmistä elämäntehtävistä. Meidän on siirrettävä Suomen kulttuurihistoriaa seuraaville sukupolville, koska muuten emme enää ole sivistyskansa.

“Koska Suomella on niin lyhyt historia, juuri näinä aikoina on erityisen tärkeää viedä muistoja eteenpäin”, hän painotti.

 

Psyykkiseen vanhenemiseen kuuluvat myös uuden kiinnostuksen kohteet, kuten maailmankaikkeus. Usein suvun historia, juuret ja esivanhemmat rupeavat kiinnostamaan enemmän kuin aikaisemmin. Moni hyväksyy senkin, että elämä on mysteeri.

Kun vanhana ei ole enää “mitään menetettävää” ja on löytänyt itsensä, voi rauhassa ryhtyä lopulta myös vähän radikaaliksi. Kivelä nosti esimerkeiksi Jorma Uotisen ja edesmenneen Aira Samulinin.

“Aira Samulin toi Suomeen uudenlaisen vanhenemisen perspektiivin. Hän uskalsi näyttää meille mallia toisenlaisesta tavasta vanheta. Jorma Uotinen puolestaan on tuonut suomalaisille vähän radikaalin vanhenevan miehen mallin”, Kivelä sanoi.

Hän muistutti puheen lopuksi, kuinka tärkeää on olla syrjimättä muita – ja itseään. Ei saa vähätellä itseään vaan parempi on arvostaa itseään. - Yksi kuulijoista kiitteli Kivelää juuri tästä muistutuksesta.