Ikäihmisen pysäyttävä kauneus ja vuosien merkitykselliset hetket

Luin vähän aikaa sitten kirjan IKIGAI – pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain. Kirja oli ajatuksia herättävä. Pitkä ikä ei ole vaan vuosia helminauhassa, vaan myös merkityksellisyyttä ja mielekkyyttä. Erityisesti mieleeni jäivät kirjan sanat: ”mitä vanhempi, sitä vahvempi”. Miten viehättävä ajatus ja niin kovin vastaan länsimaista käsitystämme vanhuudesta. Länsimaissahan ikääntyminen nähdään heikkoutena, sairautena ja haurautena.  Ikääntyminen ei ole kuitenkaan vaan sairauksia ja suruja, vaan myös ilon ja merkityksellisyyden hetkiä. Eletty elämä iloineen ja suruineen tuo mukanaan sellaista viisautta ja kestävyyttä, jota nuoremmilla ei ole.

Foibekartanolla haluamme panostaa iloon, elämyksiin ja merkityksellisiin hetkiin. Sairauksien sijaan käännämme katseen niihin asioihin, jotka tuovat päiviimme valoa. Ilo muodostuu pienistä asioista: kissan silittämisestä, hauskasta sattumuksesta, sopivasti sulaneesta jäätelöstä tai ystävän ilmeistä. Elämyksissä olennaista on ripaus yllätyksellisyyttä. Elämys voi olla esimerkiksi se, että vanhoilla päivillään villiintyy tanssimaan, maistaa uudenlaisia herkkuja tai herkistyy haitarimusiikin äärellä. Merkityksellisiksi koemme ne hetket, jotka sivuavat arvojamme ja koskettavat sisimpäämme. Merkityksellisyyden kokemusta lisää myös tunne autonomiasta ja kokemus siitä, että voi vaikuttaa asioihin. Foibekartanolla ikäihmisten merkityksellisyyden kokemusta tuetaan arvostamalla ja kunnioittamalla jokaisen asukkaan tahtoa ja tarjoamalla heille merkityksellistä tekemistä. Merkityksellistä työtä voi ikäihmiselle olla esimerkiksi pihatalkoisiin osallistuminen ja leivonta. Oman lisänsä merkityksellisyyden kokemukseen tuo se, että toiset ihmiset arvostavat tehtyä työtä ja saavat nauttia sen työn tuloksista.

Professori Arto O. Salonen sanoi osuvasti Foibe Akatemiassa pitämässään Arvot, sivistys ja tulevaisuus- puheenvuorossa, että ” jos ihminen ei ole mukana missään, hän on irti maailmasta. Irrallinen. Ja tällaista irti olemista ihminen ei kestä”. Foibekartanolla haluamme nähdä vaivaa sen eteen, että jokainen tuntee kuuluvansa yhteisöön. On ammattilaisen osaamista houkutella asukas mukaan sadonkorjuujuhliin nauttimaan kartanon mailla kasvatettuja tomaatteja ja kurpitsoja. Kohtaamiset voivat olla kasvokkaisia, mutta myös nykyaikana virtuaalisia. Olennaista on kuitenkin se, että jokainen kokee olevansa osa porukkaa.

Teksti

Tiina Suvanen, kehitysjohtaja, Foibekartano