Foibekartanolaiset palkitsevat osaajat Hyvän elämän stipendein

Kun koulut päättyivät toukokuun lopussa, moni lapsi ja nuori palkittiin suorituksestaan stipendillä tai hymypatsaalla. Meillä kaikilla on varmasti muistoja näistä hetkistä, ovathan patsaat ja stipendit kuuluneet suomalaiseen kouluun kautta aikojen. Moni meistä on itse pokannut stipendin tai saanut hymypatsaan. Osalla meistä on myös muistoja siitä, miten on ylpeänä saanut katsoa oman lapsensa saavan palkinnon.

Palkinnot ja palkitseminen herättävät aina tunteita. Joku saa ja toinen jää ilman.  Usein rahapalkintoja kritisoidaan myös sitä, että ulkoiset palkinnot syövät sisäistä motivaatiota ja lisäävät kilpailua. Toisaalta taas sanotaan, että hyvässä organisaatiossa työntekijöitä ei tasapäistetä ja kaikilla on tilaa loistaa. Kun tiimissä on psykologisesti turvallista, voidaan toisten onnistumisia juhlia. Onnistuminen ei ole itseltä pois, vaan tuo lisää tiimille.  

Omien esiin nostama

Aloitimme Foibekartanolla joulukuussa 2021 uuden perinteen: Hyvän elämän stipendin. Hyvän elämän stipendit jaettiin puurojuhlassa ja sen sai neljä Foibekartanon arvojen mukaisesti toimivaa henkilöä. Hyvän elämän stipendin arvo on 500 euroa. Keskeistä Hyvän elämän stipendissä on se, että sen saajia eivät päätä esihenkilöt, vaan vertaiset.  Vertaiset äänestävät kriteereiden perusteella keskuudestaan stipendin saajan. Tämä tapa mahdollistaa sen, että myös ne henkilöt, jotka eivät tavallisesti pidä itsestään ääntä, tulevat noteeratuksi niin äänten antajina kuin palkittuina.

Keväällä 2022 päätimme kohdistaa stipendin yhteen Foibekartanon arvoista. Stipendin kriteerinä olikin, kuinka aktiivisesti henkilö on edistänyt asukkaiden elämyksellistä arkea. Olennaista stipendiä jaettaessa oli, miten luovasti henkilö oli innovoinut elämyksiä ja toteuttanut niitä yhdessä asukkaiden kanssa. Äänestyksen jälkeen oli ilo huomata, miten monelle äänet jakautuivat. Elämyksellisyys on selkeästi Foibekartanon rikkaus ja foibekartanolaisia yhdistävä voima.

Ensimmäinen stipendi

Elävimmin stipendin saajista mieleeni on jäänyt eräs työntekijämme, joka sai stipendin ensimmäisten joukoissa. Kun stipendin saajan nimi mainittiin, kyseinen henkilö itki liikutuksesta. Kun myöhemmin jututin henkilöä, hän kertoi, että tämä oli hänen elämänsä ensimmäinen stipendi. Koskaan ennen häntä ei ollut palkittu ja, että miten hienolta tuntui saada tämä tunnustus nyt vuosien jälkeen ja vielä omien valitsemana.

Tämä edellä kuvattu kokemus stipendin saannista vahvisti meille, miten tärkeää on aika-ajoin tulla julkisesti kehutuksi ja nähdyksi. Toisen iloon on helpompi yhtyä, kun on saanut oman osansa paisteesta. Ehkä stipendeillä on paikkansa, oikein käytettyinä.

Teksti

Tiina Suvanen

Kehitysjohtaja