Ihminen tarvitsee sielunravintoa myös vanhana: pelkkä uni ja ruoka eivät riitä. Foibekartanon ihmiskäsitys perustuu ajatukseen siitä, että ollaksemme onnellisia meillä tulisi olla mielekästä tekemistä ja jotakin, mitä odottaa – jonkun kanssa.
Tänä vuonna talon joulukuusen sahasi asukkaamme Seppo Foibekartanon metsästä. Seppo on hakenut kuusen elämänsä aikana pohjoisessa lukuisia kertoja, omien sanojensa mukaan tietenkin naapurin metsästä. Hänen mielestään kuusenhakupäivän kymmenen asteen pakkanen oli kevyttä alkulämmittelyä.
Foibekartanolla asukkaiden ei tarvitse lähteä etsimään tekemistä ja elämyksiä kartanoalueen ulkopuolelta, vaikka välillä on hyvä nähdä maailmaa muuallakin. Yhteisössämme tapahtuu harvinaisen paljon mukavia asioita. Vuodessa suurempia erityistä valmistelua edellyttäviä tapahtumaelämyksiä, jotka kokoavat asukkaat, läheiset ja henkilöstön yhteen, on reilusti yli tuhat. Pienempiä arkeen sulautuvia elämyksiä emme ole lähteneet edes laskemaan, sillä ne kuuluvat luonnollisena osana toimintakulttuuriimme. Emme ainoastaan tavoittele tapahtumien suurta määrää, vaan satsaamme niiden latuun. Tietenkin tapahtumia pitää olla sen verran, että jokaisella on mistä valita.
Emme ajattele Foibekartanolla, että tarjoilemme asukkaillemme erilaisia tapahtumia, joista he noukkivat mieleisensä. Sen sijaan haluamme, että he suunnittelevat tekemisiä kanssamme ja tekevät mieleisiään valintoja. Tätä varten olemme järjestäneet luovia pajoja. Asukkaat ovat perustaneet muun muassa kulttuuriklubin, talon kuoron ja bändin. Miesjoukko suunnittelee parhaillaan autokerhoa.
Usein korostetaan sitä, kuinka tärkeää on tuntea ikäihmisen tarina ja mieltymykset. Niin onkin. Ajatukseen ei kuitenkaan kannata juuttua, sillä vanhanakin voi kokea ja oppia uutta. Pysytteleminen vain omassa, itselle kerrotussa tarinassa voi pahimmillaan sulkea elämästä pois kaiken uuden ja rajata sitä turhaan. Ihminen muuttuu koko ajan, vanhanakin. Yhdeksänkymmentävuotiaana voi huomata, että hei, minähän tykkään pelata biljardia. On mahdollista, että kiinnostumme jostakin uudesta asiasta vanhana vaikka vain siksi, että emme ole päässeet sitä aikaisemmin kokeilemaan. Nykyään voi maistella erilaisia eksoottisia hedelmiä, miksei sitten uutta harrastusta.
Olemme rekrytoineet tietoisesti henkilökuntaa, jonka työnkuvasta suuri osa on tapahtumien toteuttamista asukkaiden kanssa. Työntekijöiden näkökulmasta työn tekemisestä tulee entistä merkityksellisempää, kun saa ideoida ja järjestää tärkeitä tapahtumia toisten kanssa ja voi rikastaa omaa työtään omilla mielenkiinnon ja harrastuneisuuden kohteilla. On asennekysymys, näkeekö tapahtumien järjestämisen ylimääräisenä ponnistuksena vai mahdollisuutena käyttää luovuuttaan. Tämä kaikki on osa jokaisen kartanolaisen työtä ja meillä työskentelevät haluavat nähdä vaivaa asioiden eteen. Juhlimme suurten juhlapäivien ja vuodenaikajuhlien lisäksi paljon muutakin: Nuutinpäivää, korvapuustipäivää, kartanokarnevaaleja ja keväällä oopperaviikkoa, joka huipentuu Kotioopperaan. Jos juhlasesonkia ei ole, keksimme kyllä syyn juhlia.
Kesän loma-aikana meillä eivät tapahtumat jää tauolle. Päinvastoin, myös kesä on täynnä tekemistä. Meiltä harvat lähtevät mökeille. Herkuttelemme grillijuhlissa, iloitsemme tanssilavalla ja istumme laavulla nauttien raikkaita kesäjuoma.
Professori Arto O. Salonen on esittänyt, että hyvää ja tavoittelemisen arvoista ihmisyyttä voi edustaa tiedostava ja ennakkoluuloista vapaa ihminen, jolla on kyky tarkastella maailmaa itselle uusista näkökulmista. Foibekartanolla tämä tarkoittaa sitä, että kykenemme katsomaan maailmaa ennakkoluulottomasti pitkän, rikkaan elämän kokeneen ihmisen perspektiivistä ja hänen kanssaan.
Kun suunnittelemme elämyksiä, pidämme huolen siitä, että ketään ei rajata niiden ulkopuolelle. Tilaisuudet ovat avoimia kaikille, omatoimisesti vuokralla tai omistusasunnossa asuville ja ympärivuorokautisessa asumispalvelussa eli Hyvän elämän palvelutalon kolmessa Kotitalossa asuville. Myös Kotitaloissa järjestetään ohjelmaa ja vierailuja, joihin kaikki kartanolla asuvat ovat tervetulleita.
Pienikin arjen asia voi olla elämys – jopa ruokailuhetki mukavine keskusteluineen, suihkun tuoma virkistys tai mukava kahvihetki kauniisti katettuine pöytineen. Kyse on siitä, mitä jotakin asiaa tehdessä tapahtuu, mitä tuntemuksia se herättää, tuleeko siitä hyvä olo tai kokeeko ihminen elämyksen kenties yllättävänä ja jännittävänä, saako elämyksen kokea toisen kanssa tai halutessaan ihan omassa rauhassa. On hyvä huomioida, että emme voi päättää kenenkään puolesta, mikä hänelle on elämys.
Joulun aika on käsillä, ja meillä joulujärjestelyt tehdään suurella sydämellä ja pieteetillä. Foibekartanon joulupolku sisältää jouluista tekemistä jokaiselle päivälle joulukorttien tekemisestä, piparkakkupajasta aina useisiin joululaulu- ja konserttihetkiin, jouludiskoon ja joulupäivän hartauteen. Kinkun tuoksu leijailee jouluaattoaamuna Kotitalojen keittiöstä.
Meillä tiedetään, että aikaisin aamulla ei välttämättä kannata järjestää tapahtumia, toki niitäkin on, mutta suosituin ajankohta on iltapäivä ja alkuilta. Asukkaat kerkeävät paikalle parhaiten aamupäivällä tai puolilta päivin. Iltaohjelmilla on oma kannattajakuntansa, ja illoissa kuuluukin olla tekemistä, muuten iltavirkuille voi käydä ilta pitkäksi.
Jos jokin elämyksemme ei toimi, emme ylläpidä sitä väkisin. Sekin kuuluu elämään. Asukkaat pitivät taukoa ystäväpiiristä, koska osallistujien kesken tuli riitaa. Eikös rosoisuuskin ole osa hyvää elämää? Nyt ystäväpiiri on taas palannut tauolta hieman uudistuneena.
Asukkaat ovat kertoneet, että he kokevat elämänsä Foibekartanon kyläyhteisössä elämänmakuiseksi. Asioita tehdään niin sisätiloissa kuin kartanon pihapiirissäkin. Osa asukkaista on kertonut hakeutuneensa meille juuri tapahtumien ja mielekkään tekemisen innoittamana.
Asukkaiden ja heidän läheistensä palaute on meille tärkeä. Olemme saaneet hyvää palautetta siitä, että meillä moni asukas on ”herännyt eloon” uudella tavalla.
Sitä ei ole tehty henkilöstömitoituksella vaan toimintakulttuurilla, asenteella, joka korostaa hyvää elämää.
Foibekartanon johtoryhmä
Ulla Broms, Timo Leivo, Salla Seppänen ja Tiina Suvanen
Ps. Meillä ei puhuta virikkeistä. Niistä voivat nauttia kotieläinpihalla asuvat kanamme.
Kuvassa Ulla Broms, Timo Leivo, Tiina Suvanen ja Salla Seppänen