Julkaistu 5.12.2024

Foibekartanolla juhlittiin komeasti, kun Suomi täytti 107 vuotta 

Kunniamerkkien kilinä, pitkien pukujen kahina ja kauniisti taivaalta leijailevat suuret lumihiutaleet loivat tunnelmaa, kun Foibekartanon kymmenennet itsenäisyyspäiväjuhlat alkoivat 5. joulukuuta. 

Ravintola Flyygelissä pidetyn tilaisuuden aloitussanat lausui toimitusjohtaja Ulla Broms. Hän mainitsi vierasjoukosta arvokkaat vieraat, satavuotiaan Aino Hirvosen ja sotaveteraani Niilo Veikkolaisen, joka oli ollut samalla viikolla Presidentinlinnassa tasavallan presidentti Alexander Stubbin vieraana. Sotaveteraanien kunniaksi järjestettyihin juhliin oli kutsuttu Suomen vajaasta kahdesta tuhannesta veteraanista 20. Juhlien keski-ikä oli 99 vuotta. 

“Niilo edusti myös meitä foibekartanolaisia omalla, upealla ryhdikkyydellään”, Ulla Broms sanoi puheessaan. 

Myöhemmin NIilo kertoi käynnistään veteraanien juhlassa. 

Ulla kertoi puheessaan, kuinka vielä viime vuonna Foibekartanon itsenäisyysjuhlassa oli mukana juhlimassa 104-vuotias sotaveteraani Antti Rintama. Nyt jo edesmennyt Antti oli toivonut seuraavien sukupolvien kunnioittavan luontoa, käyvän hyviä keskusteluja ja vaalivan huumoria elämässä. Ulla lupasi, että niin tehdään. 

Tasavallan presidentti Stubb oli juhlassaan sanonut veteraaneille, että “Itsenäisyydestä meidän on kiittäminen teitä, ilman teitä ei olisi meitä”. 

Ulla muistutti, että niin ajatellaan myös Foibekartanolla. 

Ulla lausui yleisölle lääketieteen tohtorin, entisen ministeri Vappu Taipaleen ajatuksen siitä, että ikäihmiset ovat työllisyyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta kestävyystae. 

“Ikäihmiset tuovat työpaikkoja suomalaisille, voimavaroja yhteiskunnalle, ja ikäihmisillä on tärkeä tehtävä kulttuuriperinnön siirtämisessä”, Broms sanoi. 

Foibekartanon asukas Hilkka Karvinen osoitti omassa puheessa kiitollisuutensa siitä, että oli saanut syntyä sotien jälkeen vapaaseen, turvalliseen Suomeen, jonka turvassa on ollut hyvä elää ja kasvaa. Hän kiitti sodan kokeneita kuulijoita siitä, että hänen oma sukupolvensa oli saanut käydä koulut turvallisessa opinahjossa, jossa oli oppinut kunnioittamaan maansa historiaa. 

“Me saimme myös viettää huolettoman nuoruuden ja lapsuuden”, Hilkka sanoi. 

Hän lausui kiitollisuutensa siitä, että oli saanut perustaa kodin ja perheen täynnä uskoa ja toivoa tulevaan. Ja siitä, että oli saanut saattaa vanhempansa viimeiseen lepoon vapaan Suomen multaan. 

Hilkka toivoi, että todellisen, yhteiskunnallisen vaaran uhatessa suomalaisilla olisi  kansana tallella se voima ja tahto, josta vahvana esimerkkinä ovat sotien sankarit. 

“Kiitos meille jättämästänne arvokkaasta perinnöstä”, hän lopetti kiteyttäen koko kuulijakunnan tunteen. 

Juhlassa kuultiin lisäksi tekoälyhahmolla esitetty puhe, jonka lausui toimitusjohtaja, diplomi-insinööri, Foibekartanon Advisory Boardin jäsen Janne Leinonen ja Maanpuolustuskorkeakoulun kadettien puhe Atte Sormusen pitämänä. Asukas Hilkka Karvinen lausui runon Minun isänmaani. 

Musiikista vastasivat pianisti Tomi Vekki ja baritoni Sampo Haapaniemi. Juhlassa nähtiin myös Dance Team Vakitan eli Nelli Koivulan ja Julius Juslinin tanssiesitys.  

Hanna Jensen